keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Proteiinia etsimässä: Rainbow'n rahka ja hedelmäsalaatti

Viikonloppuna vierailulla olleen ystäväni kanssa käydyn ravintokeskustelun myötä päädyin vihdoin tutustumaan proteiinirahkojen saloihin. Lähtökohta on, että 30 min sisällä heräämisestä tulisi nauttia aamupala, joka sisältää 30 g proteiinia kehon polttoaineeksi.

Ajattelin tutustua erilaisiin rahkoihin ja etsiä parhaanmakuiset ja proteiinipitoisimmat yhdistelmät.

Ensimmäisenä vuorossa on S-marketissa 0,79 € maksanut Rainbow'n vähälaktoosinen ja rasvaton 250 g perusrahka yhdistettynä hedelmäsalaattiin. Lopputulos yllätti herkullisuudellaan. Makea hedelmäsalaatti toimii hyvin kirpeähkön rahkan tasapainottajana.

Kyseessä on myös pikaisen maitohyllykatselmuksen perusteella proteiinipitoisimpia ja hinnaltaan edullisimpia rahkoja. Pienempien Valion ProFeel-rahkojen hinta oli yli 1,60 €. Proteiinia Rainbow'n rahkassa ja ProFeelissa on yhtä paljon, 11 g/100 g. ProFeelissä hintaan kuitenkin sisältyy tiettävästi maku.

Aamupalan 30 g proteiinitavoitteeseen pääsisi reilulla purkillisella Rainbow'n rahkaa. Lisukkeesta riippuen hinta jää n. 1,5 euroon per aamu. Suosittelen.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

La Fermière: jogurttia saviastioissa


Ranskalaiset La Fermière -jogurtit erottuvat helposti kilpailijoistaan savisten pakkaustensa ansiosta. Maustamattoman perusjogurtin lisäksi vaihtoehtoina Les Authentiques -sarjassa ovat hunaja, sitruuna, vanilja, mansikka ja mustikka. Sokoksessa jogurtit maksavat normaalisti 1,65 €, joka on tietysti kova hinta verrattuna 50 sentin perusjogurtteihin, mutta tämä tuote sopiikin paremmin vain satunnaiseen herkutteluun.


Jogurtin koostumus oli varsin kiinteä, eikä sisältö kuppia kallistamalla heilahtanutkaan. Pinta lohkeaa kuohkeasti. Mustikkajogurtin rakenne on hieno; päällä on maustamatonta jogurttia ja syvemmälle kaivettaessa väri alkaa sinertää, kunnes pohjalta löytyy puhdasta mustikkakeittoa. Jogurtin maku siis muuttuu mukavasti syömisen edessä. Hunajajogurtissa vastaavaa kerrosrakennetta ei kuitenkaan ollut.

Savikupin voi kierrättää vaikka kynttilälyhdyksi, kukkaruukuksi tai vaikka hammasmukiksi. Toki jos jogurtin makuun tykästyy tosissaan, saattaa kuppeja pian kerääntyä vino pino nurkkiin. En usko kenenkään sisustuksen kestävän kovin montaa jogurttikuppia koristeena, mutta onneksi kupit voi hävittää huoletta sekajätteen mukana.

Valmistajan kotisivu löytyy osoitteesta www.lafermiere.com

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Anna lähiölle mahdollisuus

Suomessa autoistuttiin ja muutettiin sankoin joukoin maalta kaupunkeihin 1960- ja 70-luvuilla. Äkillisestä muuttoliikkeestä johtuen kaupunkien reunoille alkoi nousta asukastiheydeltään ja toiminnoiltaan tehokkaita kerrostalolähiöitä. Lähiöissä elettiin sulassa sovussa isolla porukalla ja yhdessä omaa aluetta kehittäen. Nyt monet näistä pian jo 50 vuoden ikään ehtivistä lähiöistä kärsii turhaa arvostuspulaa.

Olen itse asunut parissakin huonomaineiseksi leimatussa lähiössä, mutta kokemukseni perusteella voisin suositella kumpaakin näistä leimatuista asuinalueista ystävilleni, myös lapsiperheille. Alueiden huono maine saattaa olla peruja jopa kymmenien vuosien takaisista tapahtumista, joiden jälkeen alueen väestörakenne on ehtinyt muuttua radikaalisti. Netin keskustelupalstoilla törmää etenkin siihen, että asuinalueita moititaan ilman omakohtaista asumiskokemusta kyseiseltä alueelta. Välttelykehotukset perustuvat huhuihin ja vanhentuneisiin mielikuviin.

Toisaalta nämä 60- ja 70-luvun lähiöt tarjoavat ennakkoluulottomille edullista ja tilavaa asumista, kiitos juuri tyhjään ilmaan perustuvan mainekeskustelun. Tämän ikäluokan asunnoissa vääjäämättömät putki- ja julkisivuremontit alkavat olla jo suoritettuina ja asunnot nykyaikaistettu uusin pintamateriaalein. Haasteita toki tarjoaa aikakaudelle tyypilliset kokeilevat pohjaratkaisut sekä matalahko huonekorkeus, mutta rohkea sisustaja ja remontoija saa näissäkin asunnoissa ihmeitä aikaan. Onnistuneita lähiökotien sisustuksia on nähty myös televisiossa, esimerkiksi Tehtävä lähiössä -sarjassa.

Nostaakseni sitten oman kotilähiöni arvostusta, voin vakuuttaa etelä-Tampereella sijaitsevan, 1970-luvun alkuvuosina valmistuneen Multisillan olevan vallan erinomainen ja rauhallinen asuinalue, jonka menneen ajan vuokra-asuntomaine pitää nykyään pääosin omistusasunnoista koostuvien taloyhtiöiden suurtenkin perheasuntojen hinnat kurissa. Sama hinta-ale toistuu toki lukuisilla muilla vastaavilla asuinalueilla, joten nyt kannattaa todella vertailla tarjontaa ennen asunnonostoa. Tässä taloustilanteessa tuskin tahdot ottaa asuntolainaa enempää kuin on välttämätön pakko.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Talo kuilun partaalla

Omakotitalo keskellä kaupunkia, kauaskantavalla maisemalla ja vielä upean pihamaan kera? Tällainen yhdistelmä lähiö- ja keskusta-asumista on ajatuksena loistava kompromissi. Etelä-korealaisen Do Ho Suhin taideteos Fallen Star tarjoaa tämän mahdottomalta tuntuvan yhtälön taiteen keinoin toteutettuna. Kalifornian yliopiston kampusrakennuksen katon reunalla oleva omakotitalo keinuu hieman vinossa suureksi osaksi täysin tyhjän päällä. Painovoimaa uhmaava talo on lisäksi hieman vinossa, tuoden installaatioon vielä lisää dynamiikkaa.

Katso huikeat kuvat Fallen Starista yliopiston Stuart-kokoelman sivuilta.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Zombihuonekalu nousee maasta

Kauhuelokuvafanien olohuoneisiin erinomaisesti sopiva conversation piece on elävältä kuolleelta näyttävä sohva tai nojatuoli. Benjamin Rollins Caldwellin suunnitteleman Risen in 30 Days -huonekalusarjan valmistustapa on sekin zombityylinen. Suunnittelija tiimeineen kaivaa maahan sohvan tai nojatuolin muotoisen kuopan, muovittaa pohjan ja valaa päälle betonia. Kolmekymmentä vuorokautta betoni saa hautua kuopassa, kunnes lopputulos nostetaan ylös ja maalataan groteskiksi ihon ja veren yhdistelmäksi.
Lopputulos sopinee erinomaisesti minimalistiseen, vaaleaan sisustukseen tai tuomaan kesämökille sopivaa Evil Dead -leffan kauhutunnelmaa. On helppo kuvitella George A. Romeron istuskelevan vanhoilla päivillään Caldwellin Risen in 30 Days -sarjan tuolissa.

Lähde: Core77