Nettihinta vs kaupanhinta

Suuresti tänään ihmetytti miksi jouduin Anttilan tavaratalosta kävelemään tyhjin käsin ulos. Läksin ostamaan NetAnttilan puolelta bongaamaani BaBylissin kotiparturipakettia, jonka hinnaksi mainittiin 44,50€ (normaalihinta 64,50€). Sivulla on maininta myös neljän kuukauden mittaisesta osamaksusopimuksesta, jonka perässä maininta (vain netistä). Anttilan tavaratalossa sama paketti oli kuitenkin hyllyn mukaan normaalihintainen, eli 64,50€. Hämmästykseksi pakettien hintalapuissa luki vielä kolmas hinta, joka oli muistaakseni jotain 59 euron tienoilla. Asiaa infosta kysyttyäni selvisi, että halvempi hinta pätee vain verkkokaupasta tilattuja tuotteita. Eli saan tuotteen halvemmalla, mikäli se postitetaan minulle lähimpään postiin sen sijaan, että olisin nyt kantanut laatikon omin pikku kätösin kotiin.

No onneksi kuitenkin menin vielä Sokokselle hintavertailua tekemään, sillä vastaava BaBylissin laite ilman säilytyslaatikkoa maksoi siellä sopuisasti 29,90€. Viis laatikosta, joten nappasin ostokseni Sokoksesta kotiin, ilman postitusaikoja ja hintasekoilua. Huomenna pääsen testaamaan laitetta käytännössä. Saapi nähdä tuleeko kesätukasta mallia keesi vai skini. Laskin, että laite maksaa itsensä takaisin jo kahdessa kuukaudessa, sillä omalla hiustenkasvunopeudellani joudun käymään kuukausittain 18 euron hintaisessa parturissa. Vaan ennen ei tee mieli juhlia, ennenkuin lopputulos on selvillä.

Laktoosihinnoittelusta

Olen silloin tällöin ihmetellyt, miksi ihmeessä ostan laktoositonta maitojuomaa, kun litran hinnalla saa puolitoista litraa tavallista. Yleensä jo yhden tölkillisen jälkeen vatsa muistuttaa syyn tälle käyttäytymiselle. Toisaalta, HYLA-maitohan on halvempaa kuin täysin laktoositon maitojuoma. Mutta enpä pysty laatukaakaon ystävänä kyllä sulattamaan HYLA-maidon imelänmakeaa makua. Sylki nousee suuhun vääristä syistä jo pelkästä ajatuksestakin.

Läheinen S-Market on jossain vaiheessa salakavalasti tuonut hyllyynsä kuitenkin isojen Valio-maitoerien rinnalle Ingmanin laktoosittomat maitojuomat. Vitsi piilee siinä, että Ingmanin litra maitojuomaa on 15 senttiä halvempaa kuin Valion vastaava. Nyt maitolitra ilman vatsakramppeja maksaa vain 1,39 euroa tavallisen 1,55 euron sijaan. Suunta on parempaan päin, ehkä joskus vielä loppuu meidän vatsavikaisten rahastus kokonaan.

Toisaalta olen kyllä tiputtanut päivittäisen maidonkulutukseni noin kolmasosaan entisestä. Aiemmin, kun vatsa ei vielä laittanut hanttiin, join jopa litran maitoa päivässä, mutta nykyään olen korvannut tämän pitämällä aina pari juomapullollista kraanavettä jääkaapissa. Jääkaappikylmä vesi vie janon eikä vie ketään taloudelliseen turmioon. Suosittelen kaikille lukijoillekin kylmää vettä juotavaksi etenkin näin kesän tullessa, jotteivat aivot pääse vallan kuivumaan.

Toimesta tuumaan

Melko hurjalta kuulostavat ajatukset Talouslehden artikkelissa, joka käsittelee valtiovarainministeriön vuoden 2007 talouspoliittista strategiaa etenkin ilmastopoliittisten päätösten osalta. Euroopan Unionissa ei ilmeisesti ole aivan kaikki jauhot pussissa kun ilmastokysymyksistä keskustellaan. Suomeen ehdotetaan uutta sellutehdasta, jonka jätelientä polttamalla syntyisi uusiutuvasta luonnonvarasta energiaa. Logiikka loppuu lyhyeen.

Mikäli EU:n tavoite, eli 20% vähennys kasvihuonepäästöissä toteutuu, tulee valtiovarainministeriön mukaan Suomesta katoamaan vuoteen 2020 mennessä 40.000 työpaikkaa energiantuotannon, sekä metalli- ja metsäteollisuuden aloilta. Nyt pitäisi toteuttaa jälleen vahvalla kädellä suurta linjausta, jonka myötä Suomesta on tulossa innovaatio ja IPR-maa teollisen maan raunioille. Jälleen kaivataan kotimaista osaamista juurikin energiantuotannon alalla, jossa erilaiset henkilökohtaiset energiantuottamistavat ovat maailmalla yleistymään päin. On kotipihaan asennettavaa tuulivoimalaa ja kattoon kiinnitettävää aurinkovoimalaa. Missä ovat kotimaiset massamarkkinoille suunnatut henkilökohtaiset energiantuotantoratkaisut? Uskon, että tuosta 40.000 työpaikasta voitaisiin melkoinen osa siirtää tällaisten tuotteiden kehitys-, jälleenmyynti- ja asennustehtäviin.

Suomessa on aika käyttää aivoja lihasten sijaan. Oma teesini on korkeateknologinen osaaminen, tuotannon hallinta ja asiakaspalvelu. Kotimaisten tuotteiden suunnitteluun ja kehittämiseen pitäisi panostaa huomattavasti aikaisempaa enemmän ja siirtää kallis tuotantovaihe sinne, jossa se osataan tehdä sopuisaan hintaan. Väistämättä Suomi ajautuu tilanteeseen, jossa vain erikoistuotteet kannattaa valmistaa oman maan kamaralla. Asiakkaalle räätälöidyt tavarat, sekä pientuotanto säilyy Suomessa. Suurten tehtaiden ja tuotantolaitosten aika alkaa kuitenkin olla ohi ja liukuhihnat korvautuvat kovaa vauhtia toimistotuoleilla. Yhtä nopeasti hikinen voimatyö tulee muuttumaan yhä enemmän Lego-palikoiden voimalla pyöriväksi brainstormingtyöksi.

Ruuvimielisairaala

Mitäpä ei yli miljardin käyttäjän rajapyykin ylittäneestä [via Internet World Stats] internetistä löytyisi. Viimeisimpänä ihmetyksenä toimii Screw Asylum blogi, jossa esitellään melkoiset määrät rikkiolevia ruuveja. Kyllä - rikkiolevia ruuveja. On ilman kierteitä olevia, tasapäisiä ja totaalisen mutkalle menneitä ruuveja. Ja miksikäs ei olisi, monesti ruuveja nähdään hakattavan seinään niin vasaralla kuin paistinpannullakin. Käyttäkää työkalujanne oikein, älkääkä antako ruuvienne löystyä!

Lähteet
Screw Asylum via Core77

Tesla Roadster

Ajauduin taannoin keskusteluun urheiluautoista ja ilmansaasteista. Perinteisesti urheiluautot lasketaan puunhalaajien joukkueessa noin Beelsebubiin rinnastettavissa olevaksi pahuuden ytimeksi. Tottahan se toki on, että usein nopeammat menopelit myös levittävät saasteita nopeammin ympärilleen. Enää ei kuitenkaan tarvitse olla näin, kun Yhdysvaltalainen Tesla Motors on tuonut markkinoille täysin sähkökäyttöisen kaksipaikkaisen urheiluauton.

Tesla Roadster kiihtyy nollasta sataan neljässä sekunnissa ja huippunopeudeksi luvataan yli 200 kilometriä tunnissa. Ottaen huomion yleiset nopeusrajoitukset, voidaan alhainen huippunopeus antaa anteeksi, semminkin kun kiihtyvyys on samaa luokkaa mm. Porsche Carrera GT:n kanssa. Auton toimintasäde on yli 320 kilometriä ja auton akku voidaan ladata täyteen mistä tahansa normaalista pistokkeesta alle neljässä tunnissa. Auto on varustettu myös tekniikalla, joka lataa akkua moottorilla jarrutettaessa.

Hintaa Tesla Roadsterilla on ilman kotimaisia veroja noin 73.000 euroa. Vertailun vuoksi Porsche 911:n verottomat hinnat vaihtelevat välillä 67.000 - 115.000 euroa. [via AutoCarrera] Hinta on siis varsin kohtuullinen suorituskykyyn nähden. Auto on myös varsin tyylikkäästi muotoiltu, eikä puhtaissa linjoissa näy tavallisesti hybridi- ja sähköautoille tyypillisiä naivistis-futuristisia ylilyöntejä. Auton muotokieli tuo vahvasti mieleen Englantilaisen Lotuksen tuotokset.

Löytyisiköhän Suomesta tarpeeksi osaamista muuttuville automarkkinoille? Voisi olettaa, että samalla tekniikalla toimiva pieni perheauto olisi varsin kiinnostava ns. tavallisia kuluttajiakin ajatellen.

Lähteet
Tesla Motors via TreeHugger

Tuuletusta kesäksi

Keväisin asuntoni lämpötila nousee aika järkyttäviin lukemiin jo varhain, sillä aamuaurinko paistaa itään aukeavasta ikkunasta suoraan sisälle. Eräänä aurinkoisena aamuna tarkistin lämpömittarista melko rapeat 29 Celsius-asteen sisälämpötilan. Itse hankin jo nykyiseen asuntoon muuttaessani kattolampun paikalle neljällä lampulla varustetun, viisilapaisen kattotuulettimen. Laitteen valoja tulee kuitenkin aniharvoin pidettyä päällä, lähinnä vain talven aivan pimeimpinä päivinä. Suurin syy on sähkön säästäminen, sillä valaisimessa on tällä hetkellä käytössä perinteiset 40W polttimot (4*40W=160W!). Lampun ostamisen yhteydessä hankin kyllä neljä energiansäästöpolttimoa Hong Kong myymälästä, mutta nämä halpapolttimot hajosivat yksitellen noin 2 kuukauden käytön aikana.

Asiaan. Apartment Therapy New Yorkin kautta löysin kattotuulettimia valmistavan Matthews Fan Companyn sivut, joilta omaksi suosikikseni pääsi kuvassa oleva Duplo-Dinamico tuplatuuletin. Valoja tässä mallissa ei ole, mutta laitteen toiminta on mielenkiintoinen. Varsien päissä olevat tuulettimet ovat suunnattavissa vapaasti ja koko varsilaite tuulettimineen pyörii tuulettimien aiheuttaman ilmavirran seurauksesta. Näin tuulettimen pyörimisnopeutta voidaan säätää sekä tuuletinnopeuden, että tuulettimien kulman avulla. Toisaalta osa tuuletustehosta varmasti hukkuu koko laitteen pyörivään liikkeeseen, eli erityisen nerokas tämä järjestelmä ei ole. Sen sijaan noissa varsissa olisi voinut olla myös lavat, jolloin päissä olevat tuulettimet olisivat pyörittäneet myös varren lapoja, aiheuttaen näin isomman ilmavirtauksen. Jokatapauksessa tuuletin on tällaisenaan tyylikäs ja suostuisin ottamaan sen kattooni koska tahansa.

Maailmankartasto puhelimessa

Google tarjoaa nykyään karttapalvelunsa Java-sovelluksia pyörittäviin matkapuhelimiin. Systeemi ei aivan korvaa GPS navigointijärjestelmää, mutta esimerkiksi automatkoilla tai muuten vieraassa ympäristössä reissatessa korvaa hankalat karttakirjat todella hyvin. Mikäli tiedät tämänhetkisen sijaintisi ja haluat löytää perille vaikkapa lähistöllä olevalle ystävällesi, voit käyttää kartan suuntapalvelua, joka kertoo sinulle oikean reitin perille määränpäähäsi.

Google maps on ilmainen, joskin jonkin verran datasyöppö. Eli mikäli maksat GPRS-datasta kilotavupohjaista hintaa, kannattaa olla tarkkana ettei lasku kasva liian suureksi. Itselläni olevassa Saunalahden liittymässä GPRS-istunnoista veloiteta vuorokautinen kertamaksu, eli siirretty datamäärä ei vaikuta laskun suuruuteen. Tämä on erittäin näppärää kun tarvitsee datayhteyttä vain silloin tällöin, mutta siirtääkseen enemmän tietoa kerrallaan. Myös Googlen Gmail sähköposti toimii mobiilipäätelaitteissa ja itse olisin jo nykyisellään ainakin aivan hukassa ilman Googlen palveluja. Welcome to the Google lifestyle!

Google mapsin mobiiliversiota voi myös testata ennen asennusta.

Käsityön leima

Tällä kertaa seikkailin lahjaostoksilla internetin ihmemaassa ja jotakin kautta löysin NetUniikki - kädentaitajien verkkokaupan. Ostoslistalle päätyi Kivikausi -nimisen pajan valmistama vuolukivinen "Kiekura" -sydän. Tätä sydämenmuotoista kiveä voi käyttää vaikkapa kynttilänalusena tai pakkasessa viilennettynä vaikka maidon alusena. Kyynikko toteaisi tässä, että sama alunen siis menee emännällä ruoanlaitossa ja isännällä oluenjäähdyttämisessä. Oli miten oli, monta on käyttötapaa pienellä kivenkappaleella.

Syy miksi aiheesta bloggaan, on ensinnäkin todella nopea toimitusaika, vain kaksi arkipäivää. Toiseksi tuotteen paketointi vei mielikuvan käsityötuotteesta loppuun asti. Itsetehdyssä pahvikuoressa on käsin kirjoitettu vastaanottajan ja lähettäjän tiedot, sekä piirretty kukkanen vielä oheen koristeeksi. Itse paketista löytyy itse tuote erikseen pakattuna, käyntikortti ja pikanttina yksityiskohtana käsinkirjoitettu pieni kortti jossa kiitetään tilauksesta ja mainitaan mahdollisuus antaa palautetta tuotteesta nettisivujen kautta. Loistavaa palvelua ja käsityötunnelman loppuun asti saattamista. Moni muukin uniikkituotteita myyvä yritys saisi ottaa mallia tästä toiminnasta.

Euroviisut ohi

Euroviisut menivät edellisvuoden todellisuusvääristymää lukuunottamatta perinteiseen tyyliin Suomen sijoituksen ollessa lopulta 17., mutta jopa Ruotsi ja tylsä The Ark jäivät jälkeen, sijalle 18. Irlannille tämä vuosi oli Euroviisuhistoriansa huonoin, sillä he keräsivät vain 5 pistettä koko kilpailussa ja jäivät viimeiseksi. Mielenkiintoista on huomata myös, että BIG4-blokin maat, eli rahottajamaina aina suoraan finaaliin pääsevät Espanja, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa olivat kaikki aivan häntäpäässä, Suomen perässä, pistesaldoillaan.

Kilpailun voitti Serbian Marija Serifovic kappaleellaan "Molitva". Viisuvalvojaisissa Tampereen YO-talolla ei oltu montaa mieltä laulajan ulkonäöstä, mutta eivätpä nämä missikilpailut olekaan. Toiseksi asti ylsi erittäin traaginen (ei, ei tragikoominen) Ukrainan huumoriviisu "Dancing Lasha Tumbai", jonka esitti foliopukuiset pienet tähtihatut, joiden kärjessä ilmeisesti kotimaassaan tunnettu drag-artisti Verka Serduchka, oikealta nimeltään Andrei Danilko. Esitys oli huono.

Itse kilpailun järjestäminen sujui kaikista aiemmista budjettiongelmista huolimatta hienosti ja olikin yksi Euroviisujen historian hienoimmista niin elävine lavasteineen, kuin loistavine väliaikaesityksineenkin. Juontajapari Jaana Pelkonen ja Mikko Leppilampi toimivat hyvin yksiin, joskaan koomikko Krisse Salmisen käyttöä takahuoneessa en aivan ymmärtänyt. Kyllä ensi vuonna on Serbialla kova työ yltää vastaavaan tasoon viisuja järjestäessään.

Lisäys:
"Me olemme maailman paras bändi riippumatta jostain paskakilpailusta", Ola Salo puuskahti tiedotustilaisuudessa Aftonbladet-lehden mukaan [via Helsingin Sanomat]. Ei sinänsä, totta ruotsalaiset silti puhuvat kun itkevät naapuriäänestystä (itsekin tosin antoivat Suomelle 12 pistettä). Itä-Euroopan uudet Mikä-mikä-maat ovat siinämäärin kavereita keskenään, että voiton saaminen Länsi-Euroopan puolelle vaatii jo todella hyvän esityksen. Euroviisujen pistejärjestelmä kaipaa kipeästi uudistusta.

Äiteempäivä

Sunnuntaina on taas se ainoa päivä vuodesta kun ihmiset muistelevat äitiään. Kaupoilla on nyt ollut tehoviikko äitienpäivälahjojen tyrkyttämisen osalta ja vain harva etsii askarrella itse jotain todella persoonallista äidille lahjaksi. Itse keksin tämän vuoden lahjani aivan käytännön tarpeen, ainakin kuvitellun sellaisen, pohjalta. Äidilläni on jo pitkään ollut leipätarjottimena varsin ruma muovinen soikio, jonka matalalla reunalla on vieläpä tyylikäs Ferroplast -tarra. Niinpä päädyin hankkimaan lahjaksi kunnon leipätarjottimen, josta eivät muruset heti lentele laitojen yli.

Kuvassa näkyvä tarjoitin on kooltaan noin 23*23 senttinen, tummaksi käsiteltyä puuta oleva ja pohjastaan kuvioitu. Tarjotin löytyi Tampereen Sokoksesta ja on pienempi kahdesta tarjolla olleesta vaihtoehdosta. Jotta tarjotin ei olisi aivan yksinäinen, löytyi lähettyviltä hyvin tarjottimen väreihin sopivat Pentikin servetit. Lisäksi lahjaan kuuluu luonnollisesti kortti, jonka ostin hyväksi erikoisliikkeeksi havaitsemastani Tampereen Korttikauppa Näsistä. Kokonaisuutena lahja tuli maksamaan alle 20 euroa, joten äidin muistaminen ei todellakaan ole kallista. Eikä sitä lahjaakaan aina tarvita, usein riittää pelkkä äiteemuorin muistaminenkin edes kerran vuodessa. Sitä varten on päivä. Sunnuntai.

Ahdistusta postiluukulla

Silloin tällöin olen saanut ilmaisjakelulehteni siisteinä riekaleina eteiseeni. Osansa kiitoksesta saa 60-lukulainen pienehkökitainen postiluukku, mutta ennenkaikkea heristän sormeani jakelusta vastaaville yrityksille. Ensinnäkin mainosten määrä esim. Tamperelaisen välissä on niin järkyttävä, että ei ole mitään toivoa sulloa koko nippua kerralla useimpien ihmisten postiluukusta sisään. Toiseksi jakajille maksetaan niin surkeaa palkkaa lehteä kohden, että pahaa tekee. Itse olin jakamassa muutama vuosi sitten näitä ilmaislehtiä ja kyllähän se jakelupuoli oli ihan inhimillistä ja hyvin palkattua, mutta ongelmaksi muodostui kodin muuttaminen hetkellisesti logistiikkakeskukseksi, kun joutui useaan sataan lehteen sullomaan 5-6 mainoslehteä väliin. Mukaan lukien se helvetin paksu Etuovi-lehti. Joten kyllä, ilmaisjakelijoille sallin ilmaisten lehtien riepomisen luukusta sisään miten mieli tekee.

Sen sijaan postinjakajia en ymmärrä. Te tuotte kuitenkin ihmisille kotiin usein kalliitakin paketteja ja lehtiä, joten olisi syytä katsoa hieman miten ne luukusta sisäänsullotaan. Jos Tamperelaisen jakaja onnistuu tuon jumalattoman nippunsa useimmiten sullomaan kuitenkin ehjänä sisään, miten postinjakaja ei saa yhtä onnetonta Image-lärpäkettä edes kansilehteä rikkomatta luukusta läpi? Ongelmahan on pelkästään esteettinen, mutta itseäni tämä jurppii kyllä niin maan vietävästi välillä. Aiemmin otin yhteyttä Postiin ja Sanoma Magazinesiin kun 20 vuotta Aku Ankkoja keräilleenä lehteni tuli silppuna luukusta sisään. Pahoitteleva vastaus tuli Sanoma Magazinesilta, josta tuli myös uusi lehti tukevassa kirjekuoressa rikkoutuneen tilalle. Postilta sen sijaan ei vastausta tullut lainkaan samaan sähköpostiin. Melko kohteliasta.

Toivoisin totisesti, että posteljooniparoille annettaisiin lisää aikaa suorittaa jakelukierroksensa, vaikka palkankorotuksen myötä. Luulisi nykyisillä postin taksoilla olevan varaa maksaa työntekijöilleen hyvin tehdystä työstä kunnon palkat, sen sijaan, että otetaan ihmisiltä rahat pois ja rikotaan toisten omaisuutta. Myöskin taloyhtiöiden hallituksille sellainen viesti, että varatkaa herrantähden rahaa postiluukkujen modernisointiin!

Miten käännän mutteria?

Joskus sitä tuntee olonsa uusavuttomaksi. Perunamuusin ohje ei ole omassa päässä, eikä kirjastostakaan löydy haettua teosta ensiyrittämällä. Sitten törmään netissä ohjeeseen siitä, kuinka vaihdetaan rengas autoon. Ok. Siinä on yleensä 5-6 liikkuvaa osaa, joista ensimmäinen on rengas ja loput pultteja (tai harvoissa tapauksissa muttereita).

DIY Network on hieno palvelu, joka sisältää hyviä ohjeita asioiden tekemiseksi itse. Lähinnä olen katsellut ohjeita kodinehostuksen puolelta - siitä, kuinka rakennetaan laatikostoja, peilejä ja ovia. Autopuolellakin suurin osa ohjeista on ihan hyviä, mutta sitten se renkaan vaihto. Pitääkö asiasta oikeasti tehdä opas? Voinen tiivistää tässä myös suomenkielisen opastuksen asiaan:

Ota tunkki, mutteriavain ja vararengas esiin. Löysytä vaihdettavan renkaan muttereita avaimella. Nosta auto tunkilla ylös (katso vähän mistä kohtaan tunkkaat). Irroita pyöränpultit. Ota rengas irti ja vaihda vararengas tilalle. Kiinnitä vaihdettu rengas pyöränpulteilla paikalleen. Laske auto alas ja kiristä mutterit. Tässä tämä. Vaikka olen itsekin uusavuton, niin jotenkin jo terveellä maalaisjärjellä tuon renkaanvaihdon pitäisi onnistua keneltä tahansa. Jopa vielä uusavuttomammalta. Ei kaikkeen tarvita ohjeita, eihän?

Maa on pyöreä

Nyt on maan pyöreyteen taas helppo uskoa. Apartment therapy: New York blogissa hehkutettiin lyhyesti 1 World Globes nimistä Seattlessa sijaitsevaa yritystä, joka kehuu omaavansa maailman laajimman valikoiman erilaisia karttapalloja. Tuotteita löytyykin aina moderneista akryylipalloista hienoihin (ja kalliisiin) lasipalloihin asti. On lattialla seisovaa mallia, pöytämallia, baarimallia ja äärimmäisen tarkkoja yli 20" halkaisijaltaan olevia jättimaapalloja. Omat suosikkini ovat 12" Atlas Desk Globe, joka muistuttaa myös siitä, että maapallomme hyvinvointi on kaikkien meidän harteilla, sekä yksinkertainen The Fielding World Globe, jonka jalustassa on vetolaatikko vaikkapa suurennuslasia varten. Itselläni oli nuorempana muovinen, mustalla jalalla oleva ja sisältä valaistu karttapallo koulupöydälläni. Lisäksi seinällä oli valtava kartta, jossa oli esitelty myös kaikkien maiden viralliset liput. Oletko sinä omistanut karttapalloa ja mikäli olet, koetko sen auttaneen sinua maapallon mittasuhteiden hahmottamisessa?

Design, sign vai resign

Sanojenpyöritystä luvassa. Mistä tulee englanninkielinen sana design ja miksi se on vaikea kääntää suomeksi? Puretaanpa sana ensin kahteen osaan; de ja sign. Aloitetaan ensin sanasta sign, joka englanniksi sellaisenaan tarkoittaa usein tunnusta ja allekirjoitusta. Sign on siis sinällään jo jotain varsin henkilökohtaista, jokaiselle yksilöllistä, sillä kenelläpä meistä olisi samanlainen allekirjoitus naapurin kanssa. Design -sanan etuliite de on usein englanninkielessä negatiivisen varauksen omaava, demotivate, debug, depart. De viittaa usein jonkin subjektin poistamiseen, pyyhkimiseen tai poislähtemiseen. En oikein usko, että design olisi kuitenkaan tunnusomaisuuden poispyyhkimistä, päinvastoin.

Vastaus löytynee ranskankielestä, jossa de liite sukunimissä tarkoittaa jostakin tullutta. Esimerkiksi Jacques De Rouen olisi härmässä jotakuinkin Rouenin Jaska. Tämän etuliitteen käyttäminen designin yhteydessä olisi varsin loogista. Jostakin tullut tunnus. Design on siis jonkun tarkoituksella tekemää tunnusomaisuutta, yksilöllisyyttä joka ei synny itsestään. Mitä tämä sitten olisi suomeksi? Usein design käännetään suomenkielen sanaksi muotoilu. Muotoilu on kuitenkin mielestäni varsin rajoittava vastine alkuperäiselle sanalle. Sanakirjan mukaan design on suunnittelua, joka onkin jo lähempänä, mutta mikä on tämän verbimäisen suunnittelun tulos. Ei ainakaan suunnitelma. Eli mitä on esimerkiksi graafinen design. Onko se kuvallista muotoilua? Kieliongelmaa ei kuitenkaan käytännössä ole olemassa, sillä design on muotutunut yhdeksi monista arkipäiväistyneistä lainasanoista kieleemme.

Mitä sitten on otsikossa mainitsemani resign? Tästä käytetään usein myös termiä tuunaus, joka on mielestäni todella negatiivisesti varautunut sana, kiitos sinänsä hyvän MTV:n ohjelman Pimp my riden suomennosyritysten. Pakko silti myöntää, että tuunaaminenkin kuulostaa järkevämmältä kuin pimppaaminen, jossa on mukana vahva eroottinen lataus. Re -etuliite englanninkielessä tarkoittaa usein toistoa ja takaisinpaluuta, uudelleentekemistä. Kirpputorilöydön tuunaamisen sijaan, tavallaan resignaat, eli uudelleen tunnusomaistat tuotteen kun teet siihen mieleisiäsi muutoksia. Pidätkö sinä asunnossasi mieluummin tuunaustavaroita vai resign tavaroita?

Sopii muuten tuo resign [ri:zain] näin tamperelaisenkin suuhun oikein makeasti. Tosin täkäläisillä mennee arkikielessä risainit ja risainit sekaisin hyvin äkkiä. Herrain ree -kirjainta kun ei käytetä! Tosin on syytä muistaa myös resign sanan oikea englanninkielinen merkitys, joka tarkoittaa paitsi alistumista myös eroamista jostakin toimesta. Eipä siis alistuta vieraiden kielien valloille, vaan muotoillaan ja uudelleenmuotoillaan!