Uusi muoto -lehti lopetettiin ja tilausjakson loppu korvattiin minulle Avotakka-lehdellä, josta ensimmäinen numero oli tänään ilmestynyt keittiön pöydälle. Voisin kirjoittaa lehdestä oman pienen arvionsa kunhan ehdin kunnolla ensin uutukaiseen tutustumaan. Loppupään sivuilta löytyi kuitenkin mielenkiintoinen jatkosarja, jossa käsitellään sisustuksia menneiltä vuosilta avotakan vanhojen numeroiden muodossa. Tällä kertaa vuorossa ovat kylpyhuoneet.Silmääni pisti 1973 vuodelta peräisin oleva pieni kylpyhuone, joka muistuttaa kovasti edellisen asuntoni wc:n ja kylpyhuoneen yhdistelmää. Mietityttämään pisti tekstissä ollut arvio kylpyhuoneen vinyylitapettia koskien. "Voi tosin olla monta mieltä siitä, lisääntyykö ahtaan kylpyhuoneen tilantuntu voimakaskuosisen vinyylitapetin ansiosta." Miksi jokaisen huoneen pitäisi aina muistuttaa virastotalon odotusaulaa? Itse pidän myös pienistä tiloista, sillä koen ne kodikkaiksi. Kaikki tilan tavarat ovat lähekkäin ja tila tuntuu turvalliselta ilman ylimääräistä tyhjää ilmaa. Tietysti rajansa kaikella, mutta itse voisin hyvin kuvitella käyttäväni voimakkaita kuvioita pienenkin tilan seinillä.
Artikkelissa yllätti myös se, miten ajattomia aikoinaan hyvin suunnitellut kylpyhuoneet ovat. Yhtäkään erityisen vastenmielistä kylpyhuonetta ei aukeaman jutussa silmiini osunut, vaikka 90-luvun synteettisistä materiaaleista valmistetut ylipyöristetyt kalusteet kyllä olivat siinä sietokyvyn rajoilla. Jopa 80-luvun alun kiiltävät suuret laatat ja mustaksi maalatut puupinnat tuntuivat tyylikkäiltä kokonaisuudelta. Eri vuosikymmenten elementtejä yhdistelemällä ei kuitenkaan varmasti saisi kuitenkaan kovin viihtyisää huonetta aikaiseksi.
